herra herkkä tassu

                                                            Fr.n kisoista puomiluokka. 

Arki palasi ja saavuttiin takaisin Forssaan. Hyvillä mielin palattiin takaisin kotiin,vaikka se tiesi että kohta tulisi kalsea syksy ja kylmä talvi. Oltiin Fotun kanssa vihdosta viimein päästy seuran kisoihinkin,mutta sama virsi oli jälleen pariviikkoa ennen kisoja tipuin... Tälläkertaa saatiin äkkilähdöt,kun putsi irtosi etusesta. Olin laittanut huonokuntoiset putsit joiden oletin pysyvän matkassa mukana. Oli kerennyt kentälle ja alku ravi verkkoja ravailin. se hemmetin putsi irtosi ja herkkätassu sai semmosen rodeo kohtauksen...ensin lenis etuosa sitten kolme järkkyä pukkia ,hetken kiikuttuani kyydissä tasapaino petti ja lensin kaaressa alas suoraan mahalleen maankamaralle..silloin sattu jouduin illalla lähtemään polille,kun en enään päässyt kävelemään ja istuminen sattui. Kainalosauvojen kanssa kiikuttauduin kotiin. Taas oli Fortterille köydettävä toinen liikuttaja. viikon päästä olin taas ite satulassa,mutta kipeetä se teki. Sen tapauksen jälkeen ne putsit löysi tien kaatopaikalle. Onneksi ei sen pahemmin sattunut ja se on pääasia et hevonen kunnossa :D

pakkas päivä...

Pellolla kirmailua....

Alettiin vihdoin löytää hyvää yhteistyötä ja joitain palasia saatiin kohdilleen.Lumen tulo kesti ja hyvin pitkälle talvea mentiin niin että oli vielä lumenton maa, ainakin pääsi kunnolla ratsastamaan kentälläkin.Sitten sitä lunta tulikin ihan liiaksiinkin,kun ei päässyt kentälläkään enään ratsastamaan ja tilsaa tuli...Onneksi apuna oli pelto! Sitten hanki treeniä! se vasta hubaa olikin. Paljon oli töitä vielä edessä ja keväällä taas pitäisi aloittaa este harjoittelua.

Kesä ja Kärpäset

Heh... Fortterin kesä alkaa uudella tarhakaverilla ja uutuuden viehätys... Laidunkausi tekee tuloaan ja tädillä pulssi kohenee.pitäisi totuttaa hevonen vihreelle ja Fortter on oripäivinä ollut laitumella,mutta viriili nuori mies tuli aidoista läpi joten laitumelle ei ole ollut asiaa... Alkuun ollaan hetkiä pieniä ja siitä aina päivä kerrallaan pidempiä aikoja vihreellä. Remun kanssa Fortter laiduntaa koko kesän,kun ne oli tarhassakin kaveruksia. Laidun kausi alkoi suhteellisen hyvin.Fotulla pysyi maha kunnossa,mutta talvikarvaa se ei pudottanut. Muilla oli nätti sileä ja kiiltävä kesäkarva,kun taas Fotu näytti mammutilta.Onneksi pilkahdus nätistä karvasta alkoi vasta talvella kun saatiin ruokavaliota hieman kohdilleen.Mutta herra ronkeli,kun ei kelpuuta kaikkea,niin ruokintaa jouduttiin muuttamaan vanhasta totutusta peacemakerista,prixiin ja siitä sitten Marstallin rehuun.

Fotu ja Remu kesälaitumella 2011

                                                           

 

                                                           Hykkiläntien metsikössä...           

    peltoilua...

Kesä oli hyvässäkäynnissä,kun siirryttiin Tammelaan Fotun kanssa viettämään loppukesää.Saatiin laidun pystyyn kaverin vanhempien pellolle.Siellä Fotu sai kaverikseen Fwb ruuna Simon,mutta alku taival siellä oli kivinen. Onneksi loppu ajasta pojatkin tuli toimeen suht hyvin. Ongelmia enemmän taisi tuottaa,ettei Fortter ollut tottunut olemaan öitä pihalla. kova ukkos yö ja hevoset ei päässy suojaan,niin aamulla Fortter oli kylmissään.Ei muuta kuin Simon kirkkaan punainen toppaloimi niskaan lämmittämään.Oli ohi kulkevilla autoilla miettimistä miksi hevosella keskellä kesää toppaloimi. Myös vaikeuksia tuotti ratsastus. Pellolla ei päässyt menemään koska se oli kovin kouteloinen,niin ei uskaltanut hirveesti riskejä ottaa. Maastossa käytiin ja kivoja mastoja sieltä löytyikin.Ei kulkenut autoja ja pääsi hieman kiipeilemään. Uskaltauduin ilman satulaakin lähtemään vaikka poluille piti ratsastaa vilkkaan tien viertä.Fotu kun ei noita autoja niin hirveesti arvostanut.Vanhat vallihaudat ja polut oli mitä mainioita ratsastus polkuja. 

Montakoos kenkää hukattiin kesän aikana laitumelle? Ainoastaan yksi taisi löytyä.. Saattaa tuurilla tänä tulevana kesänä,kun peltoa aletaan möyhimään niin löytyä ruosteinen kenkä jostakin. Tuleva kesä ollaan Fortterin kanssa Tammelan maisemissa...

                                                                                                

Kevättä odotellessa

Kevät saapui ,kun aina joka vuosi.. Olin Fotun kanssa päässyt hyvään alkuun ja yhteiselo senkuin tuntui paremmalle. Olihan siinä ekan kuukauden aikana käynyt mielessä,etten vaan pärjää ja tuntui ettei ne kadonneet palaset ollut löytäneet vasta kohtiaan. Jouduttiin hankkimaan uusi satulakin,kun vanha satula oli aivan liian leveä ja ei istunut lainkaan. Maastoilut sijoittui aina vain maasta käsin alkuun ,koska Fortter pelkäsi autoja,kävelijöitä,pihassa leikkiviä lapsia..saatika se kevään ensimmäinen perhonen joka tulla tupsahti ruunan eteen aiheutti neliraaja halvauksen ja kaikki jalat ilmaan hop! Satulassa pysyttiin vaan tuurilla..

Siihen jäi...

Lumien väistyessä pääsimme jo maastoon selästä käsin ja aina turvaksi lähti joku tallin vanhoista konkareista. Aloin jopa nauttimaan maasto retkistä vaikka kaivon kannet aiheutti sydämmen tykytyksiä.
Esteitähän Fortterilla ei ollu hypätty koskaan.Se oli ollut ravurina lähes koko ikänsä. 2006(?) alkoi ratsukoulutus,mutta vain ihan perus ratsun alkeita ja kouluratsuna Nurmijärvellä. Olin tullut siihen tulokseen,että jos edes puomien yli menisi niin olisi sekin jo jotain.Huhtikuussa alettiin kokeilemaan mitäs Hra. F perusti esteistä..Noh eihän se mennyt tuli puomi ,niin täys stoppi ja peruutus. En tiennyt että hevonen peruutti niin lujaa.Aloin maasta käsin ensin totuttaa puomeihin,menin itse yli ja Fotu seurasi. Sitten selkään ja ensin meni kaveri edellä ja Fortter seurasi. Lopulta päästiin yksin puomien yli ja rimaa korotettiin ja siirryttiin kavaletteihin ja maitolaatikko esteisiin. Ainahan asiat ei mene niinkuin saduissa,eikä niin mennyt nytkään. Loppujen lopuksi Fotu tajusi hyppäämisen ilon ja sitten sitä ei enään pidäteltykkään. Vauhti sen kuin koveni ja muutaman kerran oli pakko pysäyttää aitaan,koska luotin ettei siitä yli menisi. Jouduttiin vaihtamaan kuolain esteile,että saataisiin hellempi ja pitävämpi jarru.

                                                      pienoisten harjoittelujen jälkeen...


 Aina ei mee nallekarkit tasan...Olin innoissani,kun oltiin päästy hienoiseti eteenpäin.Olin ilmoittanut meidän seuran estekisojen puomiluokkaan.Toki innoissani harjoittelin puomeja ja hieman erikois esteiä. Tehtiin pieni muotoinen rata kentälle. Alkuun ei ollutkaan mitää ongelmaa muurin kanssa. Fotu meni yli kyllä,mutta jostain syystä se teki vikalla kertaa täys stopin. lensin kaulalle ja siitä takaisin satulaan,mutta Fotu pelästyi ja lähti ensin vasemmalle ja kun tasapainoni horjahti ja pompin satulassa se lähti oikealle ja lensin komeassa kaaressa maan kamaralle. Ei siinä ,mutta alleni osunut kivi teki ikävää jälkeä vasempaan reiteeni. Fotu paineli ympäri kenttää häntä tötteröllä ja onneksi kaverini sai hevosen kiinni. Kivusta huolimatta oli mentävä satulaan ja mentävä esteestä yli. Myöhemmin kivut oli ,niin kovat että en satulaan kyennyt itse yli viikkoon jouduin pyytämään liikutus apua.
                                             
                                                   

                       Lento oli niin komea ,että ei satulaan ollut asiaa yli viikkoon ja Ekat kisat peruuntui

Harjoittelut on jatkunut edelleen.Mennään paljon hevosen ehdoilla koska on niin paljon opittavaa meillä molemmilla. Välillä mennään ylämäkeen ja toisinaan kovaa alamäkeen. Mutta Fortter on opettanut jo tähän mennessä hyvin paljon ja joka päivä vaan tulee uusia asioita. En halua kiirehtiä ja hätiköidä,vaan tehdä asioita päivä kerrallaan.

                                                                             :)

Jännitystä ilmassa

En ollut edellisenä yönä nukunut juurikaan yhtään. Oli siis päivä jona lähtisin ystäväni isän kanssa hakemaan hevosta Nurmijärveltä. Palloilin päivän ja vaeltelin ympäri taloa. Olin jo pakannut kaikki valmiiksi ostamani tavarat ja kerennyt nekin jo moneen otteeseen pakkaamaan uudelleen. Olin saanut huvittuneita katseita,kun olin jälleen viikannut loimea toistamiseen ja pohtinut oliko se harja sittenkin parempi tuossa kassissa vai tuossa loimen päälle. Matkaan päästiin ja perhoset senkuin lisääntyi vatsassa. En ollut edes voinut syödä juurikaan mitään koko päivänä. Viestejä sateli ja niihin koitin vastailla.

                                Fotu tarhassa ekana aamuna Forssan-Ratsastajilla.

Ensi Askeleita...

Tallille päästyttyä oli Fortter jo lähtö valmiina. Paperit kun oltiin kirjoitettu kaikki tuntui hullun kuriselta. Lastaus oli hieman neuvoteltavissa,kun herra päätti ettei koppiin nousuis. Matka Forssaan sujui rauhallisin mielin vaikka vielä uskomattomalta ,että kopissa seisoi se hevonen jonka olin halunnut. Monia asioita pyöri päässä kuinka sen kanssa pärjään ja mistä apua jos sitä tarvitsisin. Onneksi monella ystävälläni oli jo tuolloin hankittuna hevonen ja hevosihmisiä oli tiedossa joilta sitä apua pystyin kysymään.

Ilman satulaakin uskallauduttiin...

Saavuttiin alkuillasta Forssaan. Tallilla oli jo ilta puuhat käynnissä. Fortter oli olosuhteisiin nähden rauhallinen ,mutta jännittynyt. Talliin mentiin jalat tutisten ja pöristen. Karsinaan se juoksi ,niin että olin ovenkarmin ja hevosen välissä. Reppana pelkäsi jopa punasta ämpäriä joka tuotiin karsinaan.Suojaamaan vuotavaa uimurikippoa. Aamulla menin jo tallityön tekijän kanssa samaa matkaa,että pääsisin katsomaan kuinka poju voisi.Yö oli mennyt rauhallisesti karsinan kunnosta päätellen. Ruoka ei maittanut vaan ulos oli pästävä. Kaikille piti hirnua ja ilmoittaa olemassa olostaan. Aamu heinätkin sai odottaa ,kun kunnia kierros tarhassa piti vetää. Meni viikko että alkoi kotiutuminen ja rytmi tasaantui. Kun kello lähenteli viittä illalla,niin alkoi ramppaus tarhan oven suulla. En ratsastanut pariin ekaan päivään ollenkaan. Kävin taluttelemassa maastossa ja juoksutin liinassa. Ensimmäisenä ratsastus kerralla olin ihan kauhuissani,sitä vauhtia riitti ja jokaista asiaa piti pöristä ja pelätä. Vasta,kun Fortter oli ollut toista viikkoa ja olin päässyt kunnolla ratsastamaan uskallauduin nostaa laukkaa.En siin edes koeratsastuksella laukannut. Olin haltioissani,kun sillä hevosella oli niin hyvä ja temmokas laukka,odotin peitsiä mutta ei! Fortterin kanssa on silloin aikoinaan tehty hyvä pohja työ ratsukoulutuksessa koska sen näkee ja tietää vasta kun itse hyppää satulaan. Eihän se osaa aivan kaikkea missään nimessä ja umpikujia tulee,kun itse tahtoo päässä jotain,mutta kun ei löydä oikeita apuja ja kun ei hevonenkaan osaa niin ollaan kujalla.

                                                                         Ekoja laukkoja...

Etsintää päivästä toiseen

Pitkiltä päivät ja viikot tuntui...Olin siis pidemmän aikaa etsinyt itselleni vuokra tai ylläpitohevosta. Silloin hoidin yhdellä yksityis tallilla Suomenhevos tammaa ja tiesin jo että haluan itsellenikin suokin tai kylmäverihevosen. Ensimmäinen hevonen jonka löysin oli yli 180cm kylmäveri rist. Se oli vahva ja pontentiaalinen kaveri,mutta ongelmana esiintyi suuren koon lisäksi jaloissa. Harmitti suunnattomasti,kun löytyi kivan oloinen hevonen,niin vastaan tuli kompastus kivä joko se oli liian kaukana tai se oli jo mennyt. Yksi orikin oli kiikarissa,mutta talli jonne sitä olisin ollut viemässä ei ota mielellään oreja.Etsintä senkuin jatkui....

Vihdoin löytyi ilmoitus 11vuotiaasta ex ravuri suokista. Hevonen ei ollut edes kaukana joten "muutamien" sähköpostien jälkeen sovin koeratsastuksesta. Lähdin kaverin kanssa ajamaan Nurmijärvelle jossa hevonen oli. En osannut odottaa kuin,että vastassa olisi liinahtava val.puna rautias entinen ravuri. Talliin päästyämme näin käytävällä pörröharjaisen herttaisen hevosen joka valloitti sydämmeni samantien. Etuharja oli kuin permanentti menneeltä vuosikymmeneltä ja ne mantelinmuotoiset uteliaat silmät. Kentälle mentiin juoksu jalkaa en meinannut pysyä hevosen perässä,kun sillä oli hirmuinen kiire pihalle.Selkäänkin hyppäsin kirjaimellisesti vauhdista ja ensimmäiset kierrokset vaan matkustin ruunan selässä. Siinä oli jotain mistä pidin ja sieltä jostain kiireen ja kaahotuksen seasta pilkisti se herkkyys. Odotin että se olisi jyrännyt ja lähtenyt lapasesta ympäri kenttää,mutta ohjalle oli herra kovin herkkä ja alkuun mentiin turpa taivaassa. Myös istunnalle löytyi tottelevia apuja joka hämmästytti vielä lisää,kun kyseessä oli juossut hevonen.Yksi oma vääristynyt käsitys entisistä ravuri suomenhevosista oli murentunut.Olin jo myyty ensimmäisen 10min. jälkeen. 

Fortter koeratsastus päivänä

Haikeana hyvästelin hevosen kun oli aika palata takaisin kotiin. Odotin tuskaiset neljä päivää jotta saisin vastauksen,kenen luokse ruuna muuttaisi. Minun lisäksi myös toinen kävi koeratsastamassa hevosen. Vihdoin sain odottamani tekstiviestin,en ensin halunnut lukea sitä,koska pelkäsin että joutuisin pettymään.. Viestin sisältö sai aikaan tunnekohun lisäksi niin paljon tunteita herkkä kun myös itse olen. Hyppiessäni ja pomppiessani ympäri asuntoa tajusin että piti ilmoitaa tallille että hevonen saapuisi parin viikon sisällä. 

Ensi askelia talvisen pakkaspäivänä.