Kevättä odotellessa

Kevät saapui ,kun aina joka vuosi.. Olin Fotun kanssa päässyt hyvään alkuun ja yhteiselo senkuin tuntui paremmalle. Olihan siinä ekan kuukauden aikana käynyt mielessä,etten vaan pärjää ja tuntui ettei ne kadonneet palaset ollut löytäneet vasta kohtiaan. Jouduttiin hankkimaan uusi satulakin,kun vanha satula oli aivan liian leveä ja ei istunut lainkaan. Maastoilut sijoittui aina vain maasta käsin alkuun ,koska Fortter pelkäsi autoja,kävelijöitä,pihassa leikkiviä lapsia..saatika se kevään ensimmäinen perhonen joka tulla tupsahti ruunan eteen aiheutti neliraaja halvauksen ja kaikki jalat ilmaan hop! Satulassa pysyttiin vaan tuurilla..

Siihen jäi...

Lumien väistyessä pääsimme jo maastoon selästä käsin ja aina turvaksi lähti joku tallin vanhoista konkareista. Aloin jopa nauttimaan maasto retkistä vaikka kaivon kannet aiheutti sydämmen tykytyksiä.
Esteitähän Fortterilla ei ollu hypätty koskaan.Se oli ollut ravurina lähes koko ikänsä. 2006(?) alkoi ratsukoulutus,mutta vain ihan perus ratsun alkeita ja kouluratsuna Nurmijärvellä. Olin tullut siihen tulokseen,että jos edes puomien yli menisi niin olisi sekin jo jotain.Huhtikuussa alettiin kokeilemaan mitäs Hra. F perusti esteistä..Noh eihän se mennyt tuli puomi ,niin täys stoppi ja peruutus. En tiennyt että hevonen peruutti niin lujaa.Aloin maasta käsin ensin totuttaa puomeihin,menin itse yli ja Fotu seurasi. Sitten selkään ja ensin meni kaveri edellä ja Fortter seurasi. Lopulta päästiin yksin puomien yli ja rimaa korotettiin ja siirryttiin kavaletteihin ja maitolaatikko esteisiin. Ainahan asiat ei mene niinkuin saduissa,eikä niin mennyt nytkään. Loppujen lopuksi Fotu tajusi hyppäämisen ilon ja sitten sitä ei enään pidäteltykkään. Vauhti sen kuin koveni ja muutaman kerran oli pakko pysäyttää aitaan,koska luotin ettei siitä yli menisi. Jouduttiin vaihtamaan kuolain esteile,että saataisiin hellempi ja pitävämpi jarru.

                                                      pienoisten harjoittelujen jälkeen...


 Aina ei mee nallekarkit tasan...Olin innoissani,kun oltiin päästy hienoiseti eteenpäin.Olin ilmoittanut meidän seuran estekisojen puomiluokkaan.Toki innoissani harjoittelin puomeja ja hieman erikois esteiä. Tehtiin pieni muotoinen rata kentälle. Alkuun ei ollutkaan mitää ongelmaa muurin kanssa. Fotu meni yli kyllä,mutta jostain syystä se teki vikalla kertaa täys stopin. lensin kaulalle ja siitä takaisin satulaan,mutta Fotu pelästyi ja lähti ensin vasemmalle ja kun tasapainoni horjahti ja pompin satulassa se lähti oikealle ja lensin komeassa kaaressa maan kamaralle. Ei siinä ,mutta alleni osunut kivi teki ikävää jälkeä vasempaan reiteeni. Fotu paineli ympäri kenttää häntä tötteröllä ja onneksi kaverini sai hevosen kiinni. Kivusta huolimatta oli mentävä satulaan ja mentävä esteestä yli. Myöhemmin kivut oli ,niin kovat että en satulaan kyennyt itse yli viikkoon jouduin pyytämään liikutus apua.
                                             
                                                   

                       Lento oli niin komea ,että ei satulaan ollut asiaa yli viikkoon ja Ekat kisat peruuntui

Harjoittelut on jatkunut edelleen.Mennään paljon hevosen ehdoilla koska on niin paljon opittavaa meillä molemmilla. Välillä mennään ylämäkeen ja toisinaan kovaa alamäkeen. Mutta Fortter on opettanut jo tähän mennessä hyvin paljon ja joka päivä vaan tulee uusia asioita. En halua kiirehtiä ja hätiköidä,vaan tehdä asioita päivä kerrallaan.

                                                                             :)