Tiina

Heipä hei!

Olen Siis kohta 30vuotta täyttävä täti. Olen Helsingistä kotoisin,siellä koulut käyty ennen kuin muutin Forssaan.
Hevosharrastus alkoi jo varhain 90-luvun alussa. Ensimmäinen hoitoponini oli rautiaankirjava shettis ori Manuel.Manuel joka opetti kuinka kivulias oli pienen ponin puraisu tai jos ei huvittanutkaan lähteä kotipihasta mastoon ja kuinka tultiin välillä kotiin häntätötteröllä,kun pusikossa oli vaaninut sapellihammas kissa.

Aloitin alkeiskurssin Tuomarinkylän ratsastusopistolla 93 talvella. En ollut ennen ollut tunneilla ja tietysti sain ensimmäiselle tunnille ison (mielestän silloin oli) lumenvalkean puoliveri ruunan. Pehmeät askeleet ja keinuva laukka oli kuin sadusta. :) Tosin niistä pilvilinnoista putosin,kun taluttajat jäi pois ja ekan kerran tumahdin suuren hevosen selästä maneesin pohjalle. Mutta siitä vain noustiin satulaan ja jatkettiin. Ratsastus tunteja jatkoin opistolla pitkälle syksyyn 2001 jolloin muutin pois helsingistä. Leireillä kävin pariin otteeseen. Ensimmäinen leiri oli Bilnäsin ratsastuskeskuksesa ja toinen 96- kesällä kannonjärven tallilla Jyväskylässä.

Jokioisilla asuessani kaverillani ja minulla oli FWB ruuna ylläpidossa.Harmikseen hevosen omistaja halusi myydä hevosen ja olin taas vailla hevosta.Kävin joillakin tunneilla paikallisella tallilla,mutta sitten se jäi reilu 7 vuodeksi kokonaan. Kunnes 2009 kesällä alkoi ratsastuskoulutoiminta uudelleen samaisella tallilla jossa olin käynyt aivan alkuaikoina tänne muuttaessani. Oli aivan kamalaa miten kaikki oli muuttunut vuosien aikana.Siis toki perus ratsastus oli samaa,mutta niin paljon uutta ja ihmeellistä.
Ensimmäinen tuntini oli täysi katastrofi.Väänsin itkua miltein etten enään osannu eikä kehoni toiminut. Ratsunani oli suomenhevos ruuna. Ruuna meni omia menojaan eikä kuunnellut lainkaan mitä siltä pyysin. Opettaja huusi ja olin aivan nolona että kehtasinkin tulla tunnille. Keräsin seuraavaan tuntiin rohkeutta kipeiden lihasteni kera ja sainkin toisen hevosen seuraavalle tunnille.Se alkoi jo hieman paremmin sujumaan. Lopulta kun pääsi uuteen nousuun ratsastuksen saralla sain vanhoja taitojani takaisin ja rohkastuin.Opettajinani toimi Nina Dunder ja Maiju Liehu.Myös Opin hyvin paljon uutta ja kehityin itseni kanssa siihen pitkäjänteisyyteen ja luottamaan itseeni. En enään luovuttanut niin helposti,kun alkuun olin vain keskellä kenttää ja uskaltamatta mennä ryhmän mukana. Kisoissa kävin kerran Ypäjällä,mutta niistä ei mainittavaa jäänyt ,kuin kokemus.

Aloin myös tekmään tallilla homia ja hoidin kahta hevosta. Ensin aloin hoitaa isoa puoliveri ruunaa ja kakkos hoidokiksi otin ekalta tunnilta tutun suomenhevos ruunan. Cora oli todella kiltti jätti,mutta oli haasteellinen ratsastaessa.hoidettaessa kuin koiranpentu. Santerin-Salama "santtu" oli perus suomipoju. Hyppäsi hyvin ja siitä tulikin alkuun esteopettajani :D jos niin voi sanoa. En siis ollut edes hypännyt opistolta lähdönjälkeen,niin Santtu oli luotettava esteillä ja hyppäsi pehmeästi,aina kun sille tuulelle sattui.

Siirryin taas hevosettomaan aikaan hetkeksi ,kun talli lopetti. Kuukauden kerkesin pähkäillä,että mitäs sitten ,kun pääsin työharjoittelun paikalliseen talliin. Tiesin tallin entuudestaan,mutten ollut koskaan tohtinut käydä siellä. Sen verran tiesin että sielä oli tunteja pidetty joskus aikoinaa,mutta nykyisin toimi yksityistallina. Aloin hoitamaan tallin seuranpuheenjohtajan suomenhevos tammaa ja myöhemmin aloin vuokraamaan tallilla asuvaaWelsh Cob ruunaa. Sitten alkoi fiilis että oli oma saatava,etten voisi päästä etenemään ilma omaa hevosta.En etsinyt korkeaa kisa tasoa omaavaa hevosta,vaan harrasteratsua jonka kanssa pääsisi kehittymään ja vaan vaikka syksyisille maasto poluille.