a girl who had a dream

Teija kävi kuvaamassa meitä taas kerran pitkästä aikaa... On se vaikea olla kameran edessä ei se muuksi koskaan muutu. Itselle se ei ole mikään helpoin asia.

kaikki kuvat Teija Härmäaho / https://www.facebook.com/moodph?fref=ts

Kiirettä pitää

Alkanut syksy ollut todella kiireinen töiden puolesta ja ei asiaan auttanut,että Fotu sairastui jälleen... No onneksi nyt ohi ja voidaan alkaa treenaa pikkuhiljaa. Oli se järkytys mennä tallille ja huomaa että joka jalka turvonnut kuin tukki ja kuume oli 39 astetta. Meinasi taas tää heikkohermoinen täti saada nitroille käyttöä.
Nyt kulunut viikko ollaan maastoiltu rennosti ja käyty kävelyllä. Keskiviikko oli kenttäpäivä,joten treenailttiin väistöjä suoristuksia ja etuosakäännöksiä. Oike kierros oli herralle vaikeampi ja siinä meinasi mennä herne nenuun totaalisesti. Mutta kyllä ne siitä sitten menni ja lopetin heti parin hyvän käännöksen jälkeen.

Myös raviväistöt meni suhteellisen ok ,mutta ei toki ihan oppikirjoista nekään ollut =) mutta jostain se on aloitettava. En aseta kamalia vaatimuksia saatika tavotteita vielä. katsotaan nyt miten syksy lähtee käyntiin ja aletaan käymään säännöllisesti Siskon tunneilla. Fotu on ihan hyvässä vedossa jo nyt ja on saanut takaisin menetettyä massaa. Raviin pitäis saada pituutta sen köpötyksen sijaan,mutta se tulee ajan kanssa ja kun löydän siihen harjoitusraviin oman istuntani ja muistaisin hengittää.

 Fotu on tasaantunut paljon Pilviksellä ja se ylimääräinen sähellys loppunut. mitä nyt edellis päivänä käytiin maastossa,niin innostui hieman ja lähti poni räpylästä... pysähty se sentään varikko alueella... Hyvä että pysyin selässä. Seuraavana päivänä otin uhkarohkean ja lähin saman lenkin ilman satulaa...poju ei sanonut mitään oli niin kiltisti pystyttiin menee ihan pitkällä ohjalla miltein koko reissu. ja ravit/laukat meni nappiin... Kyllä siihen omaan vaan luottaa vaikka mikä olisi. Toki välillä tulee et hui ,mutta en tiedä oma on aina oma ja sen kanssa uskaltaa tehdä asiaoita niin erilailla. Ensinnäkään en vieraalla hevosella koskaan lähtisi ilmansatulaa hiittarille tai maanteiden läheisyyten. Vaikka ei se ole vannottua,että omakaan siellä käsissä pysyy. Muutenkin tullut araksi ratsastaa muiden hevosilla.
Nyt Fotulla on varakuski löytynyt koska omat työajat,niin pitkiä ja välillä mahdoton sovittaa talleilu samaan päivään. Tää kirjoittaminenkin tuntuu työläältä,kun  meinaa silmät mennä kiinni. Eilen tein 17h työpäivän. Välissä kävin maastoilemassa ja takaisin töihin. Tänään pidin vapaata pojulle ja napsittiin vaan väähän kuvia. Sain aikaiseksi pestä suojat ja harjatkin. Tosin heitän nuo harjat pois ja ostan uudet tilalle. Ensiviikolla onkin meidän ensimmäinen tunti ja jo hieman jännittää,mutta se menee,kuin menee ja otetaan kaikesta se irti mitä saadaan. koska isoimmat työt tulee laukkaan ja mun istuntaan... niitä jo kauhulla odotan. Ei tule olemaan helppoa muta ei kai sen ppidäkkään olla :)