kevät!

wuhuu! olipas tänään päivä,oli niin paljon kevättä rinnassa että oli se pakko söpösti hirnua ,kun emäntä ja sen ystävä tuli tallille. Hieman kummastutti että muut saivat heinät ,mutta me jäätiin poninkanssa ilman.  Noh se tarkoitti töihin joutumista. Se uusi täti tulikin hakemaan pihatosta,enpäs viitsinyt mennä vastaan vaan hiivin puuntaakse piiloon ja hieman ehkä ujostutti kuka tulija oli.Lopulta tuttu ääni toi mieleen hakijan joka oli entinen hoitajani. Tallissa yritin kaikkeni söpöillä että saisin herkkuja mutta eipä niitä irronnut.

Kentällä kävi pieni puhina kun emäntän ja täti laittoi jalustimia sopivin mittaiseksi ja jouduin vetää vatsani sisään,kun ei meinannut tädit saada vyötäkiinni. Taisin kuulla lauseen "on se kyl aika pulska" Olen vain pörröinen en suinkaan pullea,tuo paksu karva hämää silmää. Oli kiva pitkästä aikaa kuljettaa vanhaa tuttua selässä tosin joutuivat hopuuttelemaan,kun en muka liikkunut tarpeeksi. Loppujen lopuksi vetryinkin yllättäen ja päästiin työskentelemään. Juma kekka sehän löysi minusta maskuliinisen puolen ja liikuinkin kivasti. Ainakin kehuja sateli kentän keskeltä ,kun emäntä huokaili halitioissaan. On se hölmö täti :)

Laukata en oikeen uskaltanut ,kun pohja tuntui kurjalle. Mutta lopulta rohkenin ja se olikin huisin hauskaa. Siitä vasta hauskuus alkoikin,kun lähettiin tielle..Siellä laukattiin ja ravailtiin jopa innostuin niin,että päätin ponkasta eka ilmaan ja sitten laukkaan. Kyllä se täti mukana pysyi,mahtaa olla sillä liahkset kipiänä huomenna.Oli mahtavaa päästä venyttelee ja kyllä töitäkin tehtiin. Urheasti kokosin laukkaa muutaman askeleen,tai noh ehkä hieman kuitenkin pörhistelin sille aurauskepille (ei kerrota emännälle).

Kun päivän työ oli tehty niin tallissa odotti lakunamit ja tiesin pääseväni heinieni kimppuun  nams..Olin jo saada hepulin,kun täti lähti viemään ulos ja emäntä ei tullukkaan perässä. Mutta sieltä ne heinät tulikin perässä lopulta, niin johan tuli miullekkin kiirus piti matkasta napsia kun huikopalaa oli saatava.

oli tylsää...

Että niin...

Lauantai aamupäivä menikin tallilla Riikan kanssa. Alkuun oli suunnitelmissa,että Riikka menisi Fortterilla.Mutta päädyttiin siihen tulokseen,että olisi parempi jos meen ensin. No se olikin hyvä vaihtoehto koska Fotu oli seissyt Tiistain jälkeen. Eteenpäin pyrkimys oli nolla ja pohkeille kuuro.

Fortter&Riikka

Aloitin ihan vain käynnissä ensin hakemaan moottoria jotta kulkisi ensin edes eteenpäin. Sitten ravi käynti siirtymisiä,jotta saisin kuuloa pohkeille. Omituista ratsastaa hevosta joka on ollut ennen höyryveturi ja tasaantunut laama tasolle. Ympyröitä ,väistöjä ja suunnan muutoksia... "pienimuotoisen" työskentelyn jälkeen alkoi poni vetryy ja taipumaan. Sekä löytyi vaihteita muitakin kuin yksi. Olin hyvinkin tyytyväinen lopulta,kun Fortter alkoi liikkumaan ja keveni. Otettiin myös muutamia laukan nostoja käynnistä. laukat nousi ilman mitään ongelmaa,mutta ei pohjan takai päästy kunnolla laukkaamaan.loppuravit mentiin ihan pitkällä ohjalla :) Riikka meni loppukäynnit ja pääsi piiiitkän tauon jälkeen satulaan.Huomenna Fotu saa vapaan ja Maanantaina taas hommia.

Kuva postaus..

Mätsärit Fr

Puomiluokka Fr

Ensimmäinen päivä Forssassa

Kuva: Teija Härmäaho

Kuva: Teija Härmäaho

Eka laidun kesä :)

Kuva: Teija Härmäaho

kipeät vatsalihakset ja herkkis ponny

Ah ihanaa päästä satulaan taas parin päivän sairastelun jälkeen. Olen siis ollu kamalassa flunssassa kohta viikon ja kaksi pv piti uhrata ja olla poissa tallilta.Vatsalihakset valmiiksi todella kipeät yskimisestä.
 Tänään olikin jo ok olo ,että uskaltauduin satulaan. Fotu oli alkuun aika tahmea,saattoi johtua kentän pohjasta tai sitten muuten vain kiukutti.
Tänään tein pääsääntöisesti keskiympyrällä käynti ravi siirtymisiä alkuun jonka jälkeen yhdistin tehtävään hieman väistöjä aina pitkällä sivulla (käynnissä) siitä suoristus ja ravia. sama tehtävä molempiin suuntiin.

Toinen tehtävä neliön "kulmaan" etuosakäännös (ei ollut pro suorituksia) ,mutta tuli onnistuneitakin.
Oli ilo taas huomata kuinka pehmeäksi ja herkäksi Fotu tuli.Pehmeä kädelle sekä pienillä istunnan muutoksilla sai aikaan kivojakin pätkiä ravissa varsinkin.puolitoista vuotta sitten en olisi heti uskonut,että F.llä on muitakin vaihteita kuin se yksi. Eli lujaa ja holtitonta hiittiä kenttää ympäri.puolipidätteet! jaa mitkä ne on?
 Nykyään ravi on tasaista jota voi mennä ihan balanssissa ja välistä liiankin hiippailuksi menee,että tiputtaa käynnille.
omaa mieltä lämmitti suuresti se,että Fotu kuuntelee istuntaa,niin herkästi.Sitä lähinnä tänään testailin kuinka reagoi istuntaani ja apuihin.Sekä pelkäsin että olisi pahemminkin jäykkä maanantain maasto/hankeilun jälkeen.En tosiaan päässyt sitten ratsaille,kun kuume nousi niin korkealle,että piti jättää ratsastukset väliin.

Kolmas tehtävä mitä tein,oli lyhyensivun päästä pituushalkaisijalle ja suoraan.Siitä väistöä ensin oikealle sitten käännös oikealle ja ravia pitkä sivu.Taas halkaisijalle mutta väistö vasemmalle ja ravia vasen pitkäsivu. Pienellä avulla nousi ravi,siitä käyntiin siirtyminen sekä tarjosi todella pienestä laukkaakin.
Laukata en tänään viitsinyt koska pohja ei vaikuttanut pitävältä. vikaa tehtävää tein molempiin suuntiin muutamia kertoja.
Edelleen oikea on vaikeampi kierros.Kunnolla ei tahdo taipua ja jäykempi,mutta eikös sekin pikkuhiljaa sieltä löydy. lopuksi eteen alas ravit ja tiellä loppukäynnit.Oli rento poika ja tyytyväinen. paljon pärskimistä tuli tänään verrattuna viime ratsastukseen.

 Pieniä iloja ratsastukseen... Ne pienet onnistumiset antaa motivaation taas seuraavaan kertaan :)

maastoilu vailla vertaa

Perjantaina päätettiin lähteä maastoilemaan,mutta ensin kentälle verkkaa ravit ja hieman käynti hommia. Pojat oli aika lunkkeja joten aika pian päästiin lähtemään maastoon. Metsätiellä olikin kivasti lunta joten siitä saatiin jo alku makua pellolle. Fotun verkkaan käynnin takia jouduttiin odottelemaan aika lailla,kun Simo jäi aina jälkeen,kun se ei maastossa jaksa hirveästi kaahottaa (ainkaan F.n seurassa). meillä sentään on aina alkumatkasta turbo,mutta paluumatkalla voi jo antaa vaan pitkän ohjan tahtikin on siedettävä. Vaikka reitti on tuttu ,niin raunioiden kohdalla on aina jotain pelottavaa liekkö se punainen kompostilaatikko tai se mummo joka viime syksynä sukelsi metsän uumenista sienikorinsa kanssa jättänyt trauman..sitä kun ei aina tiedä mitä milloinkin.

 Peltotielle päästyä olikin jo ihan ponikin rento,niin ei tarvinnut huolehtia kaikista mörrimöykyistä. Pellolle kun käännyttiin olikin vastassa aurattu kuja jota pitkin mentiin niin pitkälle,kuin jäljet näytti.Sieltä sitten päästiin kääntymään uppohankeen. Siinä olikin sitten työtä mutta Fotun mielestä huisin hauskaa. Ei paljoa korvat kääntynyt,suoraan kohti meno suuntaa. Loppumatka mentiin hyvinkin rennossa fiiliksessä eikä mörköjäkään näkynyt. Tallissa olikin kaksi hyvin tyytyväistä hevosta. Mutta vielä tyytyväisempiä olivat,kun pääsivät ulos ja päivä heiniensä luokse.

 Oli muuten ihan positiivinen kokeilu irtotilsakumit. Eipähän paakut jäänyt kii ja ei liukasteltu ja pysyivät koko peltuilumatkankin mukana =)

 "Joo silloin,kun se ei liikkunu hirveesti,niin se sai jonkun hepuli tuol,kun meillä oli tunti. Tosta se suhas rodeolla noiden puiden välistä ja veti ympäripihattoa."  Fotu siis pitänyt omakivaa :D