Perjantaina päätettiin lähteä maastoilemaan,mutta ensin kentälle verkkaa ravit ja hieman käynti hommia. Pojat oli aika lunkkeja joten aika pian päästiin lähtemään maastoon. Metsätiellä olikin kivasti lunta joten siitä saatiin jo alku makua pellolle. Fotun verkkaan käynnin takia jouduttiin odottelemaan aika lailla,kun Simo jäi aina jälkeen,kun se ei maastossa jaksa hirveästi kaahottaa (ainkaan F.n seurassa). meillä sentään on aina alkumatkasta turbo,mutta paluumatkalla voi jo antaa vaan pitkän ohjan tahtikin on siedettävä. Vaikka reitti on tuttu ,niin raunioiden kohdalla on aina jotain pelottavaa liekkö se punainen kompostilaatikko tai se mummo joka viime syksynä sukelsi metsän uumenista sienikorinsa kanssa jättänyt trauman..sitä kun ei aina tiedä mitä milloinkin.
Peltotielle päästyä olikin jo ihan ponikin rento,niin ei tarvinnut huolehtia kaikista mörrimöykyistä. Pellolle kun käännyttiin olikin vastassa aurattu kuja jota pitkin mentiin niin pitkälle,kuin jäljet näytti.Sieltä sitten päästiin kääntymään uppohankeen. Siinä olikin sitten työtä mutta Fotun mielestä huisin hauskaa. Ei paljoa korvat kääntynyt,suoraan kohti meno suuntaa. Loppumatka mentiin hyvinkin rennossa fiiliksessä eikä mörköjäkään näkynyt. Tallissa olikin kaksi hyvin tyytyväistä hevosta. Mutta vielä tyytyväisempiä olivat,kun pääsivät ulos ja päivä heiniensä luokse.
Oli muuten ihan positiivinen kokeilu irtotilsakumit. Eipähän paakut jäänyt kii ja ei liukasteltu ja pysyivät koko peltuilumatkankin mukana =)
"Joo silloin,kun se ei liikkunu hirveesti,niin se sai jonkun hepuli tuol,kun meillä oli tunti. Tosta se suhas rodeolla noiden puiden välistä ja veti ympäripihattoa." Fotu siis pitänyt omakivaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti