Kentällä ei sitten muuta tehtykkään,kuin siirtymisiä ja hieman väistöjä... Sateen jälkeen kenttä oli jokseenkin omitusen oloinen ja Fotu ei ihan kunnolla siellä liikkunut. Lähdettiin maastoon niin johan virtaa löytyi ja ravikin oli lennokkaampaa...Hiitti suoralle ,kun päästiin otin ravia,mutta Fotu oli eri mieltä. Se nosti laukan ihan pienestä ja laukattiin sitten se koko matka mäelle. Hyvä edistys on ettei se enää tyssää puoliväliin matkaa ja yritä kotiin päin. Sen verran tutuksi jo tullut se reitti. Mikä siinä on ihaninta niin päästään kaksin kulkemaan,ettei aina tarvita seurahevosta. Toki vielä se on semmosta kenguru kävelyä,mutta antaa toisen tutkailla maisemia ja nuuskia uusia tuulia.Fotu on kotiutunut todella hyvin ja tuolla se ei edes tallissa ressaa vaikka sinne yksinkin jää. Yeleensä se on pakokauhun vallassa ollut ja varsinkin jos on karsinaan pistänyt. Ensi viikolla taas ajellaan kun jos sää sallii niin huomenna olisi kenttä reenailuja. Pitäis jatkaa niillä väistöillä ja siirtymisillä... paljon on hommaa mutta aikaa niin vähän. Ehkä se syksyyn helpoittaa ja päästään tunneille :) työt vie nyt niin valta osaa ajasta ,että hyvä jso sen 3h tallilla kereän olemaan ja mielellään enemmänkin siellä olisin. Laitan tähän nyt pari oikein vanhaa kuvaa meidän alku ajoilta :) tuossa niitä selasin,niin on se hieman muuttunu tässä reilun kahen ja puolen vuoden aikana kuten itsekkin.
Niin ja enpäs muistanut tehdä ilonaihe postausta! Mutta siis niin nyt vihdoista viimein Fortter on kokonaan omani! Joten tästä lähtee taival omanhevosen kanssa ja olen yhden lapsuuden ajan suurimmista haaveistani toteuttanut. :) <3 Miten olisi seuraavaki koti postaus? voisin heiman raottaa ovea myös kotiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti