siinä uskossa että se kesä sieltä tulee...

Nyt on taas vierähtänyt aikaa ,kun olen tänne kirjoittanut. Ollut päivät niin kiirellisiä,että toivonut lisätunteja vuorokauteen. Fotun kanssa ei olla paljoa päästy reenailemaan kunnolla,kun ensin oli kenkä irti ja sitten kenttä menikin huonoon kuntoon. Nyt onneksi sataa vettä joten ensi viikolle varmaan luvassa ihan jees kenttä kelit olettaen että sitten se aurinko paistaa ja kuivattais sitä kenttää..Alkaa noi loputtomat maasto reissutkin puuduttaa,kosta meillä ei ole mitenkään monipuolisia maastoreittejä. Eilen piti mennä taas totutusti maastoilemaan,mutta hakiessani Fotun tarhasta ja aavistelin jo ennalta ettei kaikki ollut kunnossa. Koska se tulee aina vastaan pihaton portille,mutta jäikin kauemmas allapäin vaan katselemaan. En ensin huomannut mitään kummallista muuta.kuin luimi koko ajan tarha kaverilleen,mutta tekee sille ponille sitä aina. Noh päästyä pois pihatosta niin aloin katsomaan oikealla nälkäkuopan kohtaalla ammottava pala karvaa vois ja iho rikki ja vieressä verinen jälki hampaista. Toinen haavoista vuosi verta joten ei ollut kauaa tapahtuneesta.En sanoiksi voi pukea tätä ärtymistä. Olen saanut koko ajan paikkailla Fotun haavoja kun ollut tuon seuralaisen kanssa. Ensin menee rikki loimet korjauskelvottomiksi sitten alkaa hevonen hajoamaan.. Ymmärrän leikit ja hevosten esim välien alku selvittelyt kuka on pomo että saattaa haavereita tulla. Mutta tämä menee jo ihan sen ponin häiriö käyttäytymiseksi. Koska Ei ole normaalia että tarha kaveri tuon tuosta raadeltu. Fotu on niin arka muutenkin ei se anna takaisin ja vaikka puolustaa itseään ekä hieman näyttämällä perä päällä niin se ei halua satuttaa. Se on minulla tosiaan ollut reilu kaksi vuotta ja tarhannut aina oikeastaan kavereiden kanssa ja eri ikäisten nuorten ruunien ja oriien kanssa.Aino oli kaveri pv joka edellis kesänä vähän murjoi Fotun sairaslomalle,mutta muiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Noh nyt sitten vko loppu lomailua ja Alku viikosta jälleen aloitetaan hissukseen työnteko.

purukaluston jäljet. :(