 |
| talvi 2012 |
Taas on muutama päivä jäänyt välistä,kun ei ole aikaiseksi muka saanut kirjoitettua. Tosiaan nyt oma koneeni lähti huoltoon joten katsoo kuinka usein tänne pääsen rääpystelemään. Olis yksi postauskin kesken ,mutta materiaalia puuttuu joten jätän sen myöhemmäksi.Tätäkin tekstiä olen kirjoittanut kolme tuntia.Lisäsin myös vanhempia kuvia Fopsusta.
 |
| Viime talvi 2012 |
Mutta tosiaan Fortteriin. Eilen ja tänään ratsastin sen ensin maastossa alkuverkkoineen sitten kentälle. Piti mennä Sunnuntaina,mutten sittä valmiiksi hikisellä hevosella viitsinyt lähteä kirpakkaan pakkas säähän.Raivostutti jo muutenkin valmiiksi ,niin päätin passata koko ratsastuksen. Sen sijaan kynin talvikarvaa senkin edestä pojusta. Tosiaan eilen mentiin taas tavan mukaisesti perus juttuja ja ensin ravit eteen alas ja että saataisiin takapää aktiivisemmaksi.Laukoissa ei ollut kehumista saatiin syvällisiä keskustella ,että nouseeko ne hiitistä vai blanssissa. Noh nousihan ne ,mutta en ollut tyytyväinen. Tänään tein alusta taas samaa kaavaa kuin muinakin päivina,mutta lisäsin aika pian väistöjä molempiin suuntiin ja paljon voltteja käynnissä sekä ravissa. Miltein kaikki ravit pyrin ratsastamaan mahdollisimman eteen,kuin vain mahdollista. Oikealle Fotu ei tukeudu niin hyvin ja tasapainossa kuin vasemmalle. Asiaa ei edelleen auta,että satula valuu oikealle ja korjaan istuntaani alvariinsa. Noh kyllä siihen jokin ratkasu tässä keksitään. Noh se ei jäänyt ainoaksi ongelmaksi; jalustinhihnat on venynyt,mutta se ongelma on ratkaistavissa,kun saan lisä reikiä niihin. Fortter oli tänään todella hyvä ratsastaa ravit ym tehtävät meni todella hyvin ja oli todella pehmeä edestä mii like!! Mutta ne laukat. Niin ne ei vaan noussut ja niistä käytiin kiivas keskustelu,mutta vihdoin molempiin suuntiin ne nousi. Oikealle laukka oli bueno 10+ ! Mutta oli tyytyväinen heponen liikutuksen jäljiltä. Taasen sain nyppiä talvikarvaa jota lähti ,taas ihan kivasti. Alkaa sen mammutti karvan alta paljastumaan jopa jo hevonen.
 |
| Fotu viime talvena |
On se fakta että nyt sen ymmärrän miksi monet ei halua antaa ratsastaa hevosillaan. Varsinkaan jos ajatusmaailma hevosen liikutuksesta tai ratsastuksesta ei mene yhteen. En ole mikään ammattilainen,vaan harrastus pohjalla ratsastanut vuosia. Fortter on ensimmäinen hevoseni jonka kanssa tämä kaksi vuotta jota takana,niin tuonut erillaisia näkemyksiä moniinki asioihin.Sekä huomannut siinä eroja jos sillä on joku muu ratsastanut. Toiset asiat on ollut todella hyviä ja toiset taas hieman huonompia puolia. Mutta se josta olen todella onnellinen se on oppinut nyt molempiin suuntiin nostamaan oikeat laukat.(vasen oli todella vaikea vielä vuosi sitten) Sekä se vaikea suunta vasen on nykysin miltein parempi kuin oikea. Herkkä kun Fortterin on niin se ottaa pienestäkin kipinää ja menee sekaisin. Olen itse pitkälti ratsastanut sitä niillä neuvoilla/ vinkeillä joita sain sen ratsuttajalta. Sekä tunneilla käynyt joista oon noukkinut oppeja ja hyödyntänyt niitä. Syksy ja alku talvesta alkoi palasia loksahtaa paikoilleen jälleen ja olin taas päässyt pykälän eteenpäin,kun aijemmin oltiin menty kolme taaksepäin. Missä kohtaa pitää nostaa kissa pöydälle? Missä kohtaa pitää vaan sanoa,että ei tää voi mennä näin? Sekä mitä hyötyä on omalle kehitykselle jos joku muu ratsastaa hevosta toistuvasti ja itse menet vain esim. maastossa ajan kuluksi köpöttelyä ja silloin tällöin pyörähdät kentällä tekemässä tarvittavat jutut.Asia erikseen jos omistaa hevosen jolla tasoa riittää korkeimpiin kisa luokkiin ja itsellä ei osaaminen/pää riitä suurempiin luokkiinn ja hevosella olisi niissä annettavaa. Ratsutus on mielestäni hyvä ja todella toimiva juttu ja varsinkin hyödyllisenä pidän ,että ennen kuin menen jonkun tunnille hevosellani,niin opettaja voisi ensin mennä sillä, jotta voisi kertoa sitten miten esim ratkoa joitakin asioita ja tietää miten lähtee sen kaltaista ratsukkoa opettamaan.
 |
| Viime kevät-talvi 2012 |
 |
| Fotu kesällä 2012 |
Tässä oon pidempään jo pohtinut ihan ihmisten suhtautumista toisten omistajuuteen. Siis lähinnä miksi puututaan ja lähdetään neuvomaan ilman syytä? Ymmärrän hyvin jos on erikseen pyytänyt neuvoa tai apua hevosensa kanssa. Tai jos huomaa hevosen hoidossa puutteita tai laiminlyöntiä.Tietysti ammattilaiset näkee asioita eri silmin,mitä maallikoilta saattaa jää huomaamatta ja saattaa löytyä hyviä ratkaisuja ongelmiin,mutta rajansa kaikella. Tässä oon eri hevosihmisten kanssa jutellut ja pohdiskellut,että missä määrin se on asiallista ja milloin se menee toisen varpaille astumiseksi tai aliarvioimiseksi. Jokainen hoitaa omansa parhaansa mukaan ja varmasti pyytää apua kokeneemmalta taholta jos kokee tarvitsevansa kysymyksiinsä vastauksia. Ainakin olen kysynyt itse aina kokeneemmilta apua sitä tarvittuani.
 |
| Coran kanssa tunnilla |
Tässä itsellä oli hetken elämän tilanne ,se että jouduin olemaan työn
takia Helsingissä ja tuttuni ratsasti Fotua silloin tällöin. Mutta
jotenkin jossain vaiheessa aloin itse kokemaan asiaa negatiivisena. Ei
se etteikö se tehnyt Fotulle hyvää,mutta kuinka itse jäin syrjään
Fortterin elämästä. En enään tiennyt milloin se oli liikkunut ja se oli
täysin yllätys millä tuulella hevonen oli,kun palasin lomailemaan
Forssaan. Myös joitakin kommentteja sain jotka loukkasi.En ensin niitä
ottanut niinkään,mutta kun asiat jatkui ja info pyynnöistäni huolimatta
jäin tietämättömyyteen,aloin kokemaan asiaa,että minulle ei haluttu
kertoa kuinka hevoseni voi ja milloin sitä oli ratsastettu ja
miten.Asioita tehtiin mielestäni selkäni takana niistä minulle
kertomatta. Aloin pohtimaan olenko hyvä omistaja ja teenkö sittenkin
kaikki väärin. Että oliko se hevonen enään minun vai jonkun muun.Suuria
kysymyksiä aloin pyörittelemään ja sisällä alkoi erillaiset
ristiriitaiset tunteet mylläämään. Kysymyksiä oli monia joita edelleen
pohdiskelen.Välillä kyseenalasistan omaa osaamistani ja olen varuillani
teenkö taas jonkun virheen josta saan sanomista. En osaa enään rennosti
ratsastaa muiden läsnäollessa,vaan mielummin menen yksin.Se on tietysti huono koska olisi välillä hyvä joltain saada
apua esim.
istuntaan ja ryhtiin. Kun ei ole maneesia joiden peileistä voisi
seurata.Koen vaan olevani huono omistaja Fotulle. En oikeastaan tiedä
edes,että olenko tehnyt oikein vai väärin Fotun kanssa.En ole ainakaan pahemmin keltään mitään palautetta asiasta saanut. Toisaalta voisin
itsevarmasti sanoa,että olen tämän kahden vuoden aikana tehnyt hyvä
työtä sen kanssa. Saisin olla ylpeä siitä koska se on ensimmäinen oma
hevoseni.Sekä kuinka paljon mennyt eteenpäin ja kehittynyt. Minulla ei
ole paljoa ollut hoitohevosia harrastus taipaleellani ja varsinkaan
sellaisia joiden kanssa olisi päässyt edistymään yhdessä. Cora II on
pakko mainita sen verran että se ruuna opetti minulle paljon hevosen
sielunmaailmasta,ettei kaikki ole niin ruusuista ja aika parantaa haavat. Niin varmasti tässäkin tapauksessa aikaa vain aikaa... Mutta miten se henkinen puoli ja se itse luottamus saadaan koottua palasista takaisin? Siinä vasta työtä keväälle... onneksi siina minulla on parhain terapeuttini Fortter.
 |
| r. Cora II |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti