Vihdoin taas tavattiin..

   Olipa taas kerran ihana viikonloppu. Oli ihana päästä taas tallille ja Forttrin luokse.

 Lauantaina oli tallin pikkujoulut ja ennen sitä käytiin porukalla maastossasa. Totutusti menin ilman satulaa ja se on pakkas päivänä ihaninta..Olisin voinut olla selässä ikuisuuden,Fortter oli korvat tötteröllä koko matkan ja vauhtia olisi riittänyt. En olisi halunnut sen maasto matkan päättyvän niin pian. Oman rakkaan ruunan lämpimässä selässä olisi voinut istua ikuisuuden. Sunnuntaina oltiin Fortterin kanssa tunnilla. Fotu oli pehmeä ja meni rennosti. Olin omissa maailmoissani enkä pystynyt saamaan sitä zen tilaa ja keskittymistä tehtäviin. Fotu teki tietysti taas asiat 110% ja olikin huisin hieno.Alkuun verkka alko eteen alas ravissa.Sitten ensin käynnissä toistuvia kokorataleikaa sitten sama ravissa.

  Siihen tuli lisänä tahdin hidastus lävistäjällä ja siitä taas perus raviin. Toinen tehtävä oli pääty ympyrällä ,muutamia väistö askelia uralta ulos. Vasempaan oli Fotulle hankalempaa ja piti pitää se ajatus että eteen kunnolla sitten vasta väistätys. Oikeelle meni hieman paremmin ja saatiin muutamia hyviä pätkiä. Laukka tehtävä menikin sitten niin penkin alle. Alkuun en ollut laukan nostoihin tyytyväinen omalta osaltani. Tehtävänä oli nostaa laukka ja siirtyä raviin eli yks neljäs osa ympyrää laukattiin,noh sehän ei meiltä sitten sujunutkaan yhtää laukat venyt puoleen ympyrään. Viimeinen laukan nosto oli ihan super mutta se siirtyminen noh siitä ei sitten puhutakkaan. Loppuravit eteen alas niin Fortter oli rento ja venytti todella hyvin. mutta huoh... Tosissaan tän viikonlopun tulos on se että mitä pikemmin saan Fortterin lähemmäs pk.ta,niin sen parempi.

 Tää ikävä ja välimatka on yhtä tuskaa. En pääse treenaamaan ja etenemään Fotun kanssa yhdessä. Sekä tullut ulkopuolinen olo,kun menee tallille. Olen aina itse tottunut hoitamaan Fotun mitä se mulla on ollut ,niin en hirveesti tykkää kun nyt muut sen hoitaa,vaikka hoito on hyvä ja puutteetonta. Huono omatunto kalvaa,mutta ei se niin helppoa ole löytää hyvää paikkaa ja kun todella haluan Fortterille pihatto paikan,mutta pakon edessä on otettava karsina paikka jollei löydy pihattoa. Mutta se on viimeinen vaihto ehto.

 Ehkä mietin liikaa,mutta ei tässä tilanteessa voi olla miettimättä,kun kuitenkin ei se ole niin yksinkertaista löytää sellaista paikkaa jossa viihtyy ja tärkein että hevosella on siellä hyvä olla ja homma toimii.Onneksi ei ole suuria vaatimuksia Ei tarvita maneesia ja jos ei nyt mitään super kenttääkään ole,niin ei meidän maailma siihen kaadu. Kunhan on maastoja joita koluta ja tutkia. Kuten tähän voisi tokaista kun usein kysytty ,että noh milloin meette kisoihin ja milloin Fotulla on viimeksi hypätty? onko se kisaaminen ja varsinkin hyppääminen tärkeintä?? Ei tietenkään itselleni nuo ovat sivu seikkoja. En hevosta etsiessäni hakenut estehirmua tai kouluratojen taituria. Halusin hevosen jonka kanssa harrastaa ja viettää aikaa. Sekä kehittyä yhdessä eteenpäin ja tehdä erillaisia juttuja. Omaan ajtusmaailmani ei mahdu se että hevonen on vain työ väline ja ratsastus on se aina mitä niiden kanssa voi tehdä ja ainoa "laatuaika" on se kun harjaat ja hyppäät selkään. Piristäviä vaihteluja meillä ainakin on ihan vain kävelyretket maastossa (maastakäsin),kentällä irrottelu ja muu puuhailu  kentällä ilman ratsastusta. Ohjas ajoa alotettiin Viime talvena,mutta se on jäänyt,kun ei ole vermeitä. Sekä nyt on alkanut kiinnostaa jos sitä laittais Fotun kärryjen eteen taas vuosien tauon jälkeen. Laatuaikaa hevosen kanssa voi olla muutenkin kuin aina vaan ratsastus. Tietenkin säännöllinen liikutus on hyvä olla,mutta onko sekään jos hevonen juoksee kuutena päivänä viikossa ympäri uraa? Välissä yksi vapaa ja taas kuusi päivää tuskin se hevosen työmotivaatio siitä ainakaan hirveesti kasva.Lepo ja palautuminen yhtä tärkeä kuin se työnteko.

 Mutta jokaisellahan on se oma tie hevosensa kanssa ja mitä haluaa tehdä.On hienoa että on tavoitteellisia kisaajia ja korkeemmilla tasoilla ratsastavat tuovat maailmalla suomalaista hevososaamista esille. Sekä pärjäävät korkeimmissa este luokissa sekä vaativimmissa koululuokissa. Sekä toki suokki ihmisenä iloinen siitä,että nykysin ja jo pidemmän aikaankin on suomenhevoset näyttänyt kyntensä niin este kuin kouluratsastus saralla. :)

       HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!!! T.Fortter & Tiina